Voitettuaan monta jousiammuntakilpailua, nuori ja hieman rehentelevä voittaja haastoi kilpaan zen-mestarin, joka oli tunnettu jousiammunnan taitaja. 

Nuori mies esitteli huomattavaa teknistä taituruuttaan ampumalla kaukaa napakymppiin ensi yrittämällä ja halkaisemalla sitten nuolen toisella ampumallaan nuolella.

"Kas niin", sanoi hän vanhalle mestarille, "katsotaanpa pystytkö sinä samaan!"

Mestari ei häkeltynyt eikä vetänyt esiin joustaan vaan viittoi nuorta miestä seuraamaan häntä ylös vuorelle. Utelias nuorukainen seurasi mestaria korkealle ylös rinnettä, kunnes he näkivät edessään rotkon, jonka ylittämiseksi sillan virkaa tekemään oli asetettu heppoinen ja hutera tukki. 

Rauhallisesti kävellen keskelle epävakaata, ja varmastikin vaarallista, siltaa vanha mestari valitsi kaukana sijaitsevan puun maalikseen, nosti jousensa, ja ampui puhtaan, suoran osuman.

"Nyt on sinun vuorosi", hän sanoi astuessaan viehättävästi takaisin tukevalle maalle.

Nuori mies tuijotti kauhuissaan alas pohjattomalta vaikuttavaan rotkoon, eikä kyennyt edes astumaan tukin päälle saati sitten tähtäämään maaliin. 

Mestari näki haastajansa vaikean tilanteen ja sanoi: 
"Olet taitava jousenkäsittelijä, mutta et osaa hallita mieltä, joka lähettää nuolen matkaan."

Ihmisten reaktioita tähän tarinaan:

Koitko tämän tarinan jollain muulla tavalla? Jos haluat kertoa siitä, lähetä postia osoitteeseen Voisitko mainita viestisi otsikossa myös tarinan otsikon, kiitos? Näkökulmasi saattaa päätyä näille sivuille muidenkin luettavaksi.