=SIVUT= JOHDANTO AINEISTO SANASTO LINKIT PALAUTE =YHTEYS=

PYHYYSTAUDISTA ZENIN KUOPPAAN Pyhyystaudin voi määritellä vaikka näin: Pyhyystauti on sitä, että itsestään tietoinen tietoisuus ensinnäkin samaistaa itsensä psykofyysisiin käyttövälineisiinsä, ja toisekseen on rakentanut näille käyttövälineille eräänlaisen ihanneolotilan, ”pyhän” ihanneminän tai henkisen minän. Tätä henkistä ihanneminää itsetoinen tietoisuus sitten koettaa toteuttaa luullen/uskoen ja siten jossain määrin kokien olevansa sellainen kuin tämä hänen muovaamansa ihanneminä on. Jotkut ”paranevat” jossain vaiheessa pyhyystaudista. Tällöin voi käydä niin, että henkilö huomaa, ettei hän kykene elämään kuten muovailemansa henkisen ihanneminän pitäisi elää. Hänellä voi myös purskahdellen ilmetä joidenkin psykofyysisen olemuksensa puolien kieltämisestä johtuvia piirteitä, kuten vaikkapa kriittistä analyyttisyyttä. Kriittinen analyyttisyys ei välttämättä usein liity henkisen ihanneminän ominaisuuksiin, mutta tämän piirteen kieltäminen voi aiheuttaa eräänlaisen splitin/jakaantumisen, jossa pyhyystautinen jakaa kokemansa psykofyysisen itseyden kahtia haluttuihin ja ei-haluttuihin ominaisuuksiin. (Tulee ottaa myös huomioon se, että psykofyysisten ominaisuuksien on mahdollista muuttua melkoisestikin Jumalaa ja itseoivallusta etsivän olennon olemuksissa eli käyttövälineissä). Pyhyystaudista ”paranemisen” seurauksena hän voi kokea tulleensa petetyksi uskoessaan joihinkin newtonilaiset luonnonlait ylittäviin henkisiin voimiin, olentoihin ja olemuksiin. Toisin sanoen hän voi menettää uskon-kokemuksen yhteyden Korkeampiin Voimiin, kuten vaikkapa transsendenttiin Jumalaan, sieluun, ja omaan syvempään Itseensä. Tällaiselle henkilölle voi käydä niin, että hän voi alkaa kokea psykodynaamisten tai psykoanalyyttisten selitysten aukaisevan hänelle hänen aiempaa ”henkisen elämän” illuusiota, jollaiseksi hän aiemman pyhyystaudin aikaisen elämänsä kenties kokee. Psykoanalyysin perusihmiskuvassa inhimillinen tietoisuus voidaan jakaa kolmeen osaan: id, ego ja superego (yliminä tai ihanneminä). Psykoanalyysin mahdollistaman viitekehyksen kautta hänen pyhyystaudin aikainen ”henkinen minänsä” voi selittyvä superegoksi, ihanneminäksi. Mikäli hän on ollut kiinnostunut itämaisista opeista ja/tai new age –henkisyydestä, hän voi alkaa kokea myös vaikkapa zeniläiset opit ja maailmankatsomuksen itselleen mielekkäiksi. Nämä kun tuntuvat sopivan hyvin myös niin sanotun terveen arkijärjen mukaiseen maailmankuvaan, jossa newtonilaiset luonnonlait, luonnontiede kehitysoppeineen ja ihmiskuvineen mahdollistavat eräänlaisen ”keskitien” kulkemisen. Zen lienee vaikeasti määriteltävissä. Onkin esitetty paljon huomautuksia siitä, että sellainen zen, jonka voi määritellä, ei ole zen. Joitakin piirteitä ainakin populaariin zeniläisyyteen näyttäisi liittyvän. Näitä ovat mm. irrottautuminen filosofisesta ja teologisesta spekulaatiosta, perinteisestä inhimillisen järjen logiikasta ja auktoriteetteihin vetoamisesta/uskomisesta. Silmiinpistäviä piirteitä ovat myös dikotomioiden ylittäminen siten, että esim. klassisen dikotomiapyhä-maallinen nähdään samana, jonkin suuren saman käsittämättömän piirteinä. Zenin harjoittaja voi hahmottaa pyhä-maallinen –kategoriat ylipäätään inhimillisen mielen luokitteluina eikä niinkään luonnossa itsessään olemassa olevina. Edistyneemmät zenin harjoittajat tuskin perimmältään ajattelevat/hahmottavat luontoa mitenkään itsessään ihmisestä erillään olevaksi, mutta toisaalta toimivat havaitsemassaan maailmassa juuri, kuten näyttäisi arkijärjen mukaan olevan mielekästä toimia. On tunnettu zen-sanonta, jonka mukaan: ”Aluksi vedet olivat vesiä ja vuoret vuoria (Tämä kuvaa niin sanottua <link>naiivia arkijärkeä</link> ja aloittelijan mieltä). Sitten, vedet eivät enää olleet vesiä eivätkä vuoret vuoria (tämä kuvaa vähän opiskelleen mieltä, joka hahmottaa havaitsemansa havaintomaailman olevan oman mielensä luomusta). Kun zen aukeni, olivat vedet jälleen vesiä ja vuoret vuoria (Tämä kuvaa zenin oivaltaneen mieltä-mielettömyyttä).” Mitä tarkoittaa zenin kuoppa? Henkilö, joka on edellä kuvatulla tavalla ”parantunut” pyhyystaudista, voi olla menettänyt uskon-kokemuksen yhteytensä Jumalaan ja Korkeampaan Itseensä. Hän on ”palannut” maailmaan ja elää siinä kenties, kuten kuka tahansa ”tavallinen ihminen”, kuten zeniläisessä härkä-vertauksen X-kohdassa kuvataan. Tosin, härkävertauksen X-kohta ei liene helppo saavuttaa, vaikka se siltä voi helposti tuntuakin. Zenin syvällisesti oivaltaneet eivät arkitoimissaan ja arkielämää painottaessaan varmaankaan hahmota havaitsemansa maailman sinänsä olevan newtonilaisten luonnonlakien määrittelemä saati luonnontieteellisten ja kehitysopillisten teorioiden mahdollistamien kuvauksien mukainen. Toisin voi käydä pyhyystaudista parantuneen. On vaikeaa purkaa havaintojen ja havaitussa maailmassa toimimisen selittämiseksi rakentuneita selitysjärjestelmiä, jotka toimivat salamannopeasti. Salamannopeasti tarkoittaa sitä, että esimerkiksi nähdessäni puun ovat tällaiset selitysjärjestelmät eli merkityksenantoprosessit jo toimineen. Muutoin en näkisi puuta. Zenin kuoppa on se, että oppilas jää puolitiehen. Hän on menettänyt uskonsa-kokemuksena Korkeampiin Voimiin eikä ole saanut vahvaa, todellista yhteyttä Todelliseen Itseensä. Hän elää ja toimii arkimaailmassaan näennäisen pinnallisen zenin ymmärryksen nojalla, jolloin häneltä voi jäädä tavoittamatta kaiken käsittämättömyys ja mielettömyys, ja sen vuoksi mielettömyyden huumori, Jumalan hulluus. Tästä kuopasta hänen voi olla vaikea nousta, ja kenties hänen ei ole tarkoituskaan nousta? Nimittäin ehkä kaikki tämä, henkilön pyhyystauti ja putoaminen zenin puolitien kuoppaan, voi tapahtua sen vuoksi, että kyseessä on Jumalan armo. Tällaisella armolla Jumala voi opettaa ja johdattaa olentoa Hänen luokseen, Hänen palvelukseensa mitä moninaisimmin keinoin. Eräs keino on muodostaa kielteinen suhde inhimillisessä muodossa ilmenevän tietoisuusolennon ja Jumalan välille. Kenties vain tällöin inhimillisen elävän olennon kautta Jumala voi saada jonkin suunnitelmansa mukaisen asian tehtyä? Ehkä juuri tämänkin vuoksi kullakin on omat ajatuksensa, tunteensa ja käsityksensä? Yritysjohtaja ei varmaankaan olisi kiinnostunut johtamaan yritystä ja työskentelemään talous- ja tuontantoalalla, mikäli hänen olemuksessaan olisi voimakas tahto ja halu toimia leipurina leipomossa. Kuitenkin molemmat on erittäin tärkeitä; sekä yritysjohtaja että leipuri. On mahdollista käsittää heidän molempien mielensisältöjen olevan Jumalan suunnittelemia ja ohjaamia. Vedanta-filosofioiden ydin sanotaan olevan näissä neljässä lauseessa: Aham brahmasmi (minä olen brahman) Ayam atma brahman (tämä minä/sielu/itse/ruumis on brahman) Tat tvam asi (se [brahman] sinä olet) Sarvam kahlv idam brahman (tämä kaikki [mitä havaitsen] on brahman) Jos kysyt zen-mestarilta onko Jumala olemassa, hän voi vastata mitä vain tai ei-mitään; hän voi kopauttaa sinua kepillä. Mutta jos hän pukee sen ymmärrettäviksi lauseiksi, vastaus kenties voisi kuulua jotenkin näin: Oletko sinä olemassa? Mikä on tämä sinä ja minä? Jumala sekä on että ei ole olemassa. Itse on Jumala. Siunausta ja Herran haltuun! Tampere, Ruotula 27.6.2008, T.H.