![]() |
=SIVUT= JOHDANTO AINEISTO SANASTO LINKIT PALAUTE =YHTEYS= ![]() ![]() | Maailman
parantamisesta ja pelastamisesta yleensä... Mitä yhteistä on... a) juutalais-kristillisten perinteiden ajatuksia mainostavilla maailmanlopun julistajilla, b) kristillisissä evankeliumin levittäjillä, c) islamiin käännyttäjillä ja pyhän sodan -ideologiaa toteuttavilla, d) uskonnollisilla järjestelmillä, e) poliittisilla ohjelmilla ja järjestelmillä, f) eläinsuojelu- ja ihmisoikeusjärjestöillä, g) soveltavalla tieteellisellä tutkimuksella, h) kantaa ottavalla taideilmaisulla, i) kaduilla kulkevilla nuorilla "feissareilla", jotka rekrytoivat jäseniä erinäisiin luonnonsuojelu- ja ihmisoikeusjärjestöihin sekä j) niin sanotuilla hipeillä? Kaikki haluavat parantaa maailmaa omien käsityksiensä mukaisesti. Jotkut haluavat pelastaa havaitsemansa ilmiömaailman, luonnon, eläimet ja ihmiset. Toiset keskittyvät pelastamaan ihmisen "sielun", mitä sillä sitten tarkoittavatkaan. Kaikkien näiden pyrkimysten takana on kuitenkin ajatus, että maailmassa ja/tai ihmisessä olisi jotain vikaa, jota vaatisi korjausta. Hyvä niin. Hienoa ja mainiota hommaa, mutta kenties oleminen on paljon monimuotoisempaa ja moniulotteisempaa? Kenties ihmisenä ilmenevä olento ei kykene sitä käsittämään kokonaisuudessaan? Jospa aivan perimmältään ilmenevä maailmankaikkeus ilmiöineen on aina jo aivan täydellistä ja valmista? Missä näin ajatellen sitten olisi vika, mikäli näkisimme sen jotenkin virheellisenä? Eikö se olisi meissä; meidän ymmärrys ja käsityskyvyissämme? Jospa korjattavaa vaatisikin siis ei niinkään "maailma ja toiset ihmiset tuolla ulkona" vaan me itse. Miksi emme näe, että kaikki on jo täydellistä ja valmista? 10.9.2007, T.H. |