Lintu lenti oksalle, lauloi niitä näitä.
Tule, tule oma kulta, että saadaan häitä.

Lintu lenti oksalle, lauloi niitä näitä. Löysi maasta siemenen ja söi sen. Löysi vielä toisen, ja söi senkin. Sitten lensi toisen puun oksalle. Näin lintu lenteli etsien siemeniä, oksia, lepo- ja suojapaikkoja.

Kerran lintu oli kylmänä talviyönä koivun oksalla ja nukahti. Unessa lintu oli edelleen samalla oksalla, mutta enää ei ollut kylmä eikä pimeä; eikä hän ollut yksin. Oksalla, hänen vieressään, istui toinen lintu. Se hymyili ja vaikutti hyvin ystävälliseltä ja rauhalliselta.

Lintu kysyi tältä toiselta linnulta: ”Kuka sinä olet?”

Toinen lintu vastasi: ”Minun nimeni on: Minä olen se, joka Minä olen.”

Siinä samassa ensimmäisen linnun valtasi käsittämätön lämmön, valon ja rakkauden autuus-virta, joka väristeli sen ruumista, vuolautti kyyleneet virtaamaan tuon pikku linnun pikkuisista silmistä ja sai sen vaipumaan ekstaasiin. Sen, mitä hän kyyneliltään pystyi tuota toista lintua näkemään, näytti se valoa säteilevältä muodolta.

”Sinä olet käsittämätön ja pakahduttava rakkaus-autuuden lähde. Kaikki se, mitä olen tähän mennessä etsinyt ja hakenut saa täyttymyksensä tässä hetkessä Sinun kanssasi. Mikä Sinä olet? Opeta minua tuntemaan Sinua”, puhui ensimmäinen lintu.

Toinen lintu vastasi: ”Minä olen tuuli, jossa sinä lennät, siemen, jota sinä syöt sekä vesi, jota juot. Olen myös oksa, jolla istut, lintu, jonka kanssa ilottelet ja linnunpoikanen, joka sinusta syntyy. Minä olen kaikki, mikä menee ruumiisi aukoista sisään ja kaikki, mikä tulee ruumiisi aukoista ulos. Minä olen myös sinun koko ruumiisi, mielesi ja sielu-henkesi." 

"Minä olen ääni, valo ja valottomuus. Minä olen sinun silmillesi näkymätön ”olemattomuus”, joka saa puun kasvamaan siemenestä, ja sen yhteydestä maahan, veteen ja aurinkoon. Kaikki, mitä voit ikinä nähdä, kuulla, haistaa, tuntea, maistaa, aistia, aavistaa, ajatella, tuntea ja kokea – Minä olen se kaikki. Minä olen jopa sinä, mutta silti sinä et ole minä." 

"Loppujen lopuksi ja aivan ensimmäiseksi Minä sisällän kaikki ja ilmennän kaikki; siis myös sinut. Minä olen siten kaiken mitta; kaiken alku ja loppu. Näin ollen Minä olen sinä, mutta koska sinä olet rajallinen ja Minä olen täysin rajaton kaikkiallisuus-olevaisuus, sinä et ole Minä. Me olemme laadulliseti yhtä, mutta sitä emme ole määrällisesti.”

”Kerro lisää”, pyysi ensimmäinen lintu.

”Sinä luulet olevasi vain lintu, joka lentelee taivaan turuilla ja tienvarsien toreilla. Et sinä ole vain ja ainoastaan se lintu. Eikä sinulla ole vain ja ainoastaan erityisiä sukulaisia, ystäviä tai tovereita. Kaikki ovat sinun veljiäsi ja sisariasi. Minä olen nämä kaikki sinun kohtaamasi lintuystävät. Minä olen myös haukka, joka sinua jahtaa ja tahtoo sinut syödä suihinsa." 

"Älä kysy miksi on näin, sillä olen tahtonut tehdä asiat sellaisiksi. Se on minun leikkini, jossa sinä olet osallisena. Tehtäväsi on näytellä linnun osaa niin hyvin kuin mahdollista vältellen haukkaa ja etsien siemeniä. Mutta jotta tulisit Minut tuntemaan ja olemaan Minun yhteydessäni tietoisesti, ei sinun tule olla täydelleen kiintynyt ja uppoutunut tähän leikkiin, mihinkään leikkimisvälineisiin, toisiin leikkijöihin eikä rooliisi tässä leikissä." 

"Todellisuudessa istut tässä oksalla Minun kanssani ja näet ikään kuin unta, että olet tuo lintu, joka lentelee erilaisissa säätiloissa eri vuodenaikoina syöden erilaisia siemeniä ja kohdaten erilaisia olentoja. Minä katselen ja näen, kun sinä uneksit ja samaistut uniesi sisältöihin. Tiedä, että minä olen tämä kaikki; niin unesi, heräämisesi kuin herännäisyytesikin.”

Nyt toisen linnun säteilemä valo muutti hieman muotoaan ja ensimmäinen lintu hahmotti tuon valon ytimessä isä- ja äiti-linnun seesteiset kasvot yhdistyneitä yksiksi kasvoiksi. Hieman tarkemmin nähdessään lintu hahmotti noissa kasvoissa kaikki tapaamiensa lintujen kasvot, niin ystävien kuin vihollistenkin. Siellä näkyivät myös oravan ja kissan kasvot, metsästäjän himokas irve ja lintubongarin hymy, ilveksen ja haukan silmät sekä joululyhdettä asentavien lasten pyöreät posket.

”Minä olen nämä kaikki, vaikka he eivät sitä aina itse tiedäkään. Minä toimin aina näiden kaikkien kautta. Minun leikkini on niin suuri, monimutkainen ja monisyinen, että sinulle antamani ymmärryksen kyky ei riitä sitä ymmärtämään.”

Ensimmäinen lintu puhui: ”Oi, rakas Kauneus ja Kaikkeus. Kerro minulle sitten, mitä minä olen, missä olen ja mitä minun tulisi tehdä? Vaikka olet selittänyt, että Sinä olet minä, en silti ole Sinä. Olen ymmälläni. Antaudun Sinulle täysin, aivan kokonaan. Tapahtukoon Sinun tahtosi.”

Toinen lintu vastasi: ”Älä huoli. Olet juuri tahtonut tulla kirkkauden portille. Kirkkaus on sitä, että pidät itsesi mahdollisimman tyhjänä; juuri siten kuin totesit, että et tiedä mitä olet, missä olet ja mitä sinun tulisi tehdä. Tämä on oikein. Älä täytä itseäsi monilla uskomuksilla tai edes yhdelläkään, jonka varaan koko sydämestäsi ja mielestäsi rakennat maailmanselityksesi. Käytä noita monia Minun inspiroimiani erilaisia selityksiä ja tarinoita vain niiden tarkoitukseen, joka on sinun sisäisyytesi ja sydämesi puhdistaminen ja sen kirkastaminen." 

"Älä siis takerru ja kiinny maailmoja selittäviin kertomuksiin täydelleen vaan antaudu vain täysin Minulle pitäen itsesi valmiina ottamaan vastaan sinulle antamiani virikkeitä ja vinkkejä. Minä en anna sinulle pakottamisen tunnetta, vaan tunteen, että saisit itse vapaasti valita tahdotko kussakin tilanteessa toimia sinulle antamani virikkeen mukaisesti vai et. Se, miten tämä sinun vapaan tahdon tunteesi suhtautuu Minun leikkieni kokonaiskudokseen jää Sinun ymmärryksesi ulottumattomiin." 

"Voin sinulle kuitenkin tässä vaiheessa sanoa, että kaikki on jo aina valmista eikä mitään tapahdu Minun sitä sallimatta. Kun saavutat luottamuksen tähän, olet jo hyvin pitkällä siinä, mitä sinun tämän roolisi avulla tulee oppia.”

Tämä toinen, ihmeellinen Kaikkeus-Lintu piti pienen tauon ja jatkoi sitten vielä puhettaan: ”Älä kuitenkaan sekoita tasoja keskenään. Tarkoitan, että edellä puhumani on erittäin mielekästä aluksi pitää erillään arkielämäsi käytännön tasosta, jossa sinun kannattaa toimia käytännöllisten uskomustesi mukaisesti, kuten olet tähänkin asti toiminut." 

"Ainoana erotuksena vanhaan tapaasi voi olla se, että teet kaikki työsi ja toimesi lahjana Minulle. Samaan aikaan voit kuitenkin pitää mielessäsi edellä kuvaamaani antautuvaa, odottavaa ja vastaanottovalmista asennetta." 

"Vähitellen sitten huomaat, kuinka arkielämäsi alkaa muuttua yhä enemmän ja enemmän kaikissa asioissa luottamukseksi tuota kuvaamaani antaumuksen tilaa kohtaan. Luottamuksesi siihen, että Minä olen tehnyt jo kaiken valmiiksi, syvenee ja sinä vähitellen kirkastut.”

”Mitä se tarkoittaa se kirkastuminen?”, kysyi ensimmäinen lintu.

”Sinun muotosi alkaa hohtamaan ja tulet ikään kuin läpikuultavaksi. Heijastat muotojesi kautta Minun valoani, joka on sinun todellisen itsesi valoa. Sinun todellinen itsesi on Minun kuvani. Sinähän olet laadultasi samaa kuin Minä. Kun kirkastut, tämä Minun kirkkaus-valoni loistaa sinun todellisena itsenäsi sinun muotojesi kautta niissä olemisen ulottuvuuksissa, joihin sinut olen asettanut leikkimään.”

”Oi, kuulostaa niin kauniilta. Miksi tämä kaikki oikein tarkoittaa?”, kysyi ensimmäinen lintu vielä tahtoen pohtia asioita järkeilevällä mielenosallaan.

”Sinun tehtäväsi on laulaa Minusta ja Minulle. Tämän sinä teet laulamalla ylistyslauluja ja kohtelemalla kaikkia kohtaamiasi olentoja ja muotoja Minuna; sillä aivan aluksi ja loppujen lopuksi nehän ovat Minä, ne ovat Minusta virranneet ja ovat Minussa. Minussa sinä elät, liikut ja olet. Tämän enempää sinun ei tarvitse tietää etkä tahdo tietääkään, kun sinulle tämä kirkkaus alkaa vähitellen valjeta." 

"Silloin Minä annan virrata sinulle yhä syvenevää rakkautta ja autuuden tunnetta, joka lempeästi siirtää syrjään nykyisen kohtuullisen voimakkaan mieltymyksesi käsitellä ja lähestyä asioita älyllisen erittelyn ja analysoinnin sekä emotionaalisen herkkätunteisuutesi kautta. Tee kaikki tekosi Minulle ja Minun tähteni." 

"Ajattele palvelevasi vain Minua kaikilla teoillasi, ajatuksillasi, tunteillasi, aikomuksillasi ja ruumiillasi. Pidä Minut aina kaikkien toimiesi, aikomustesi ja ajatustesi keskipisteessä. Tällä tavoin sinä olet aina kaikilla olemisesi tasoilla yhteydessä Minuun ja toimit Minun välineenäni missä ikinä olet johdatettu kulkemaankaan." 

"Näin tulet kirkastumaan vähitellen, opit luottamaan Minuun yhä täydemmin ja syvemmin, ja tulet saamaan osakseni Minun rauhani. Tiedä, että Minä aina rakastan sinua. Olen aina rakastanut, rakastan nyt ja tulen aina rakastamaan.”<

Ensimmäinen tunsi olonsa rauhoitetuksi. Hänelle oli osoitettu tie. Herätessään unestaan kylmänä talviaamuna tuolla koivun oksalla hän näki taivaanrannassa sarastavan kirkkaan auringon, joka ennusti keväästä. Myös hänen sisällään oli aurinko herännyt kertoen vuodenajat ylittävän valon ja lämmön heräämisestä. 

Lintu syvä-ymmärsi, ettei se ollut vain unta, jonka hän oli juuri nähnyt. Vaan että tosiaan…pikemmin tämä talviaamu, mihin hän näytti juuri heränneen, oli unta. Todellisuudessa hän on aina tuon toisen, ihmeellisen Kaikkeus-Linnun kanssa yhdessä samalla oksalla kahtena rakastavaisena katselemassa tapahtumain kulkua, suurta leikkiä, jossa he molemmat näyttelivät osiaan. 

Lähtiessään lentoon hän näki auringon, sinisen taivaan, hohtavan lumihangen, koivun oksineen, maassa juoksevan ketun ja pilven hattaran tuona ihmeellisenä Kaikkeus-Lintu –rakastettunaan.

TH 6.12.2006, 3.1., 8.1. ja 27.2.2007