=SIVUT= JOHDANTO AINEISTO SANASTO LINKIT PALAUTE =YHTEYS=

Liite Kehomeditaatio -juttuun Hei! Tuli meditaatio-harjoituksessa impulssi kirjoittaa kehomeditaatiota käsittelevä inspiraatio-kirjoitus. Lähetin sen tässä teille liitteenä, kun tekin ilmeisesti lienette meditaatiosta kiinnostuneita. Kirjoittamistahan voisi ajatella myös eräänlaisena jakamisen muotona. Erilaisilla kommunikaatiotavoilla eri osa-alueet valottunevat hieman eri tavoin. Kirjoituksen teksti näyttäisi olevan sopivaa meidän kaltaisillemme henkisen tien aloittelijoille, joille eettis-moraalinen kilvoitus ja sen sellainen näyttäytyy tärkeänä ja mielekkäänä. Ne ovatkin ihan kivoja juttuja matkallamme kohti yhä syvenevää ymmärrystä Jumalasta ja Hänen käsittämättömästä suuruudestaan. Ne auttanevat omalla tavallaan näin alkuvaiheissa tiedostamaan oman pienuutemme ja rajoittuneisuutemme sekä mielemme mekaaniset tavat rakentaa ongelmia ja kaikenlaisia käyttäytymis-koodistoja. Ihan hyvä näin, kunnes jotenkin armon ja antaumuksen kautta Jumala näyttää meille, että perimmäisellä tasolla kaikki on jo aivan valmista koko ajan. Ja että me olemme omissa fantasioissamme vain luulleet maailman olevan parantamisen tarpeessa, vaikka itse asiassa me olemme tarvinneet parannusta. "Kaikelle näkemällesi olet sinä antanut sen merkityksen, joka sillä sinulle on" ja "Näet muissa vain sitä, mitä on sinussa itsessäsi", toteaa oivallisesti Ihmeiden oppikurssi valottaen syvällisesti projektion eli projision eli havaintomekanismimme luonnetta. Kuinka usein syytänkään kanssaihmisiäni omista sisäisistä tiloistani, vaikka minä itse olen niistä vastuussa. Jos häiriöidyn jostain asiasta tai henkilöstä, on minussa oltava jokin resonanssi siihen. Tällöin tavallaan olen vetänyt sen itseni puoleen, ja se on lähetetty minulle peiliksi. Tiedättehän ne ihmiset, joilla on erittäin tärkeä tehtävä herättää meissä kaikki tällaiset negatiiviset tendenssit? Heitä minä innolla vastustan, koska luulen heidän olevan syypäitä häiriöihini. He ovat kuitenkin terapeutteja, joihin heijastan omat rajoittuneisuuteni itse sitä tiedostamatta. Sitten haluan vain syleillä kilttejä ja lempeitä halaus-guruja, jotka vahvistavat positiivisia virtauksiani. Ja se on hyvä niin...eihän muutoin oikein voisi ollakaan. Mutta se lienee silti vielä ehdollista rakkautta. Ehkä minun tuleekin opetella tuntemaan itseäni yhä paremmin ja ottaa etäisyyttä sensitiiviseen emotionaalisuuteeni, joka estää minua näkemästä laajempaa kuvaa. Jumala ilmenee luojana, ylläpitäjää, mutta myös tuhoajana. Vanhan pitää kuolla, jotta uusi voisi syntyä. Jos vastustan kuolemaa, seuraa siitä minulle kärsimystä. Seisova vesi myrkyttyy. Anna uuden, elävän veden jatkuvasti virrata lävitsesi. Se ravitsee sinua ja kanssaihmisiäsi juuri niin kuin aina kussakin hetkessä kuuluukin. Tuntuuko se hyvältä tai pahalta? Sehän on vain minun määritelmäni ja kuvastaa minun rajoitteitani. Mutta kuinka kaukana kaikki tällainen ymmärrys vielä onkaan, vaikka se on jo meissä kaikissa koko ajan. Sillä se on ajaton, kuten mekin olemme ajattomia ja rajattomia ydinolemukseltamme. Mutta keitä ovat nämä "me"? Ja kuka minä olen, neuvoo Ramana Maharshi  alati kysymään henkisen tiemme alkutaipaleella. Tämä Maharshin harjoitus on erittäin hieno ja se on aivan henkisen tien ytimessä; nimittäin itse- ja ihmiskäsityksemme eli erilaiset mielemme sepitteet ohjaavat ja rajaavat meidän ymmärrystämme, tunteitamme ja toimintaamme. Tarkoitus on matkata ohi kaikenlaisten käsitysten ja asenteiden; ohi itse itsellemme ja sitä kautta havaitsemillemme kanssaihmisille ja maailmalle rakentamiemme häkkien kohti vapautta, kohti Rakkauden Jumalaa, jossa me olemme ikuisesti Yksi. Maailmankaikkeus on yhtä suurta yksinpuhelua, jota Kaikkeuden Minuus käy itsensä kanssa. Hän elää "minussa" "minuna" ja "sinussa" "sinuna".  Teidän palveluksessanne, T.H.