=SIVUT= JOHDANTO AINEISTO SANASTO LINKIT PALAUTE =YHTEYS=

Itse - Todellisuus ja subjektiviteetti Kirjoittaja: Hawkins, David R., M.D., Ph.D. 2003. I. Reality and subjectibity. Veritas Publishing. USA. ISBN: 0-9715007-0-3 Tiivistelmiä ja määritelmiä. 1. Ego On peritty, persoonaton mekanismi (s. 380) Kokoelma ajatuksia-tunteita, joiden oletetaan edustavan yksilön persoonallista identiteettiä ja todellisuutta vääristettynä sillä uskomuksella, että ajatusten ja uskomusten ryhmitteleminen/ryhmäyttäminen on tarkoituksenmukaista. Tämän tarkoituksena on ylläpitää illuusiota persoonallisesta itsestä "sisäisenä syynä" yksilön olemassaololle ja tekemisille mukaan lukien ajatteleminen ja tunteminen. Etsittäessä tätä kuviteltua tekojen tekijää ei sellaista löydy. Kun "ohjelmat" on pyyhitty nauhalta pois, ei nauhalla ole enää mitään (vrt. dementia). Ego on itseänsä suojeleva kokoelma ajatusprosesseja ja niiden rakenteita. Ns. henkisessä kielenkäytössä ego tarkoittaa negatiivista asiaa, realisaation estettä sen lineaarisen dualistisen rakenteen vuoksi. Psykologiassa termi kuitenkin viittaa coping- ja selviytymistekniikoihin, joita käytetään maailmassa toimimiseen. 2. Egon ydin         3. Egon rakenne Positionaalisuudet ovat rakenteita, jotka saattavat koko ajatusmekanismit liikkeelle ja aktivoivat niiden sisällöt. Perustavanlaatuisia positionaalisuuksia (positioita eli asemia; mielessä otettuja näkökulmapisteitä, joista käsin ajatellaan-tunnetaan ja joihin liittyy erilaisia määritelmiä, mielikuvia, kiintymyksiä, jne.): 1. Ideat ovat merkityksellisiä ja tärkeitä. 2. Vastakohtien välillä on jakava/selkeä linja. Tai: on olemassa vastakohtia. 3. Tekijyydellä on arvoa – ajatukset ovat arvokkaita, koska ne ovat "minun". 4. Ajatteleminen on välttämätöntä kontrollin vuoksi, ja eloonjääminen on riippuvaista kontrollista. Egon Akilleen kantapää on turhamaisuus. Vrt. esim. Isä Johannes ja ylpeys, joka on turhamaisuuden äiti hänen mukaansa. 4. Egon perustavanlaatuisia, aksiomaattisia positionaalisuuksia 1. Ilmiöt ovat joko hyviä tai pahoja, oikeita tai vääriä, reiluja tai epäreiluja, mustia tai valkoisia. 2. "Pahaa" kuuluu rangaista ja "hyvän" kuuluu saada palkkansa. 3. Asiat tapahtuvat vahingossa tai muutoin ne ovat jonkun muun aikaansaamia. 4. Mieli on kykeneväinen erottamaan totuuden valheesta. 5. Maailma aiheuttaa ja määrää/määrittelee yksilön kokemukset. 6. Elämä on epäreilua, sillä viattomat kärsivät ja pahat jäävät rangaistuksetta. 7. Ihmiset voivat olla muuta kuin (mitä) he ovat. 8. On välttämätöntä olla oikeassa. 9. On välttämätöntä voittaa. 10. Vääryys on korjattava. 11. Oikeudenmukaisuuden on oltava vallalla. 12. Havainnot edustavat/kuvaavat todellisuutta. T.H.: --> LUOPUA KAIKISTA KIINNITTYMISTÄ MENTAALISIIN SISÄLTÖIHIN, LUOVUTTAA NE JUMALALLE, JA LÖYTÄÄ ONNEN LÄHDE SISÄLTÄÄN, ITSESTÄ. **** Gospodi Iisus Christe sōn Božii, požalui njā grešnego. (Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä). **** 5. Rajoittavien postulaattien periaatteita Nämä ovat rajoitteena eli esteenä Jumalan ja Todellisen Itsen oivallukselle. Nämä uskomukset rajoittavat Pyhän Hengen mahdollisuutta toimia "meidän" kauttamme. s. 217 1. Jokaisessa konfliktissa on oikea ja väärä puoli. 2. Kaikelle on syynsä. 3. Joku on vastuussa kaikesta (aina löytyy vastuussa oleva). 4. Epäonnisille tapahtumille ja onnettomuuksille löytyy joku syypää/syyllinen/syytettävä. 5. Jokaiseen kysymykseen on vastaus. 6. Kaikella on vastakohtansa. 7. Kaikella on merkitys. 8. Jokainen kykenee järkeilemään. 9. Jokaisen todellisuus on todella perustaltaan sama. 10. Jotkut asiat ovat parempia kuin toiset. 11. Aika kulkee eteenpäin (Time marches on). 12. Jotkut asiat ovat arvokkaampia kuin toiset. 13. Järki on luotettava työkalu. 14. Logiikka on pitävää (Logic is proof). 15. On olemassa itsestään olemassa oleva, löydettävä, objektiivinen todellisuus "tuolla ulkona". 16. Ihminen on eläintä korkeampi, sillä hän kykenee ajattelemaan. 17. Jokainen erottaa (tietää) hyvän pahasta. 18. Syyllinen ansaitsee rangaistuksen ja hyvä ansaitsee palkinnon. 6. JUMALA s. 163 1. Jumala on sekä manifestoitunut (ilmentynyt) Totaalisuus ja Luomisen Kaikkeus että samalla ei-manifestoitunut (ilmentymätön) Jumalapää (Godhead), Ikuinen (Päättymätön) Potentiaalisuus ja muotoa edeltävän "tyhjyyden" lähde. 2. Jumala on päättymätön ajan tuolla puolen tai paikallisuuden määrittelemättömissä, ilman alkua tai loppua. 3. Jumala on kaikkiallisuus, kaikkivoipainen ja kaikkitietävä. 4. Jumala on tietoisuuden, huomiokyvyn, tietämisen ja tuntemisen lähde ja substraatti. 5. Jumala on elämänenergian koko lähde. 6. Jumala on evoluution ja luomisen lähde, jotka molemmat ovat yksi ja sama. 7. Jumala on rauhan, rakkauden, hiljaisuuden ja kauneuden lähde ja läsnäolo. 8. Jumala on kaiken materiaalisuuden ja universumien tuolla puolen, mutta on silti Kaiken Olevan lähde. 9. Jumala on ainoa olemassaolemisen lähde ja olemisen potentiaalisuus. 10. Jumala on perimmäinen konteksti, josta universumi ja kaikki olemassaolo on sisältöä. 11. Jumala on olemassaolon a priori muodoton lähde kaiken muodon sisässä. 12. Jumala ei ole todistettavan tai älyllisen alueella (Jumala ei ole todistettavissa tai älyllistettävissä). 13. Jumala on Valaistumiseksi kutsutun subjektiivisen "minäisyys" –tilan (I-ness) lähden ja sisältö. 14. Jumala on Itse-realisaation radikaali subjektiivisuus. 15. Jumala on kuvailtavissa immanentiksi (kaikkialla läsnä olevaksi) ja transsendentiksi (tuolla puolen, saavttamattomissa olevaksi). 16. Ihmisellinen kokemus Jumalan Läsnäolosta on sama kaikkina aikoina, kaikissa kulttuureissa ja kaikissa paikoissa. 17. Jumalan läsnäolon vaikutus ihmiselliseen tietoisuuteen on subjektiivisesti transformoiva (muuttava) ja identtistä läpi koko ihmisen historian. Se jättää ajattoman merkin, joka on verifioitavissa tietoisuuden tallennetun tason kalibraationa. 18. Jumalan essenssi (olemus) ei sisällä inhimillisiä puutteita. 19. Jumalallisen (Divinity) kuvausten vaihtelevuus heijastaa inhimillisen havainnon vaihtelevuutta ja egon (defenssien) sekä positionaalisuuksien projektioita. 20. Jumalan läsnäolon puhtaus on perinteisesti Pyhyyden käsittämättömän laadun essenssi (olemus) ja myös termin "pyhä" perusta. Se, mikä on ilman sisältöä, on yhtäläistä viattomuuden kanssa. 21. Kun ihmisellisen ajattelun, emotionaalisuuden ja egon rakenteiden, joista edelliset ovat johdetut, muodostamat esteet ovat (poistetut) ylitetyt, Itse Immanenttina Jumalana tulee esiin (loistaa) itsestään / omalla voimallaan, aivan niin kuin aurinko tulee esiin pilvien kadottua. 22. Jumala on konteksti ja kaiken Luomisen/Luomakunnan karmisen yhteyden lähde, kaiken havainnollisen kuvauksen tai rajoituksen tuolla puolen (kuten aika ja paikka). 23. Totuus on verifioitavissa vain identtisyydellä sen kanssa eikä tietämällä siitä. Elämä "meissä" on Kristus. Täten "me" muodostamme Kristuksen ruumiin, joka "me" olemme; Jumalan Poika, Jonka Hän teki Omaksi Kuvakseen. ************************ Ramana Maharsin mukaan on kaksi tietä: 1. Antaudu täysin, anna itsesi ja tahtosi täysin Jumalalle (BHAKTI). 2. Itsetutkimuksella realisoi Itse (JÑÁNA). Jumala elää "meissä" "meinä". "Me" elämme, liikumme ja olemme Jumalassa. Hänen luomuksinaan Hänen luomuksessaan, Joka Hän Itse On ja ei-ole. Tämä kutsutaan acintya bhedaábheda tattvaksi chaitanya vaishnavismin mukaan. Kiitos tästäkin Rádha-Krishna. Yritys kuvata Jumala manifestoituneena tai manifestoitumattomana, tai transsendenttina tai immanenttina ovat vain sattumanvaraisia näkökulmia. Todellisuus on kaikkien tällaisten kuvausyritysten tuolla puolella. VAROITUKSIA YLEISESTIKIN Turhamaisuus, ahneus ja himo ovat klassiset rotkot, joihin monet ovat kaatuneet, vaikka ovat päässeet hyvin pitkällekin. Negatiiviset entiteetit etsivät kaikkea jäljellä olevaa (residuaalista) epäpuhtautta ja houkuttelevat/vetoavat siihen. Vrt. esim. Filokalia: "Älä luota mihinkään näkyihin. Älä luota itseesi niin kauan kuin olet haudassa, ruumiissa. Turvaa vain Jumalaan. Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä."