=SIVUT= JOHDANTO AINEISTO SANASTO LINKIT PALAUTE =YHTEYS=

KAIKKI ON JO KOKO AJAN VALMISTA 2 (HUOMIO! Sana Jumalan Poika viittaa Jumalan lapseen ilmeni tämä sitten nais- tai miesruumiissa). Heipä hei!   Kiitoksia kovasti kirjoituksestasi. Vaikuttaa siltä, että edelleenkin puhumme ja ymmärrämme asioita miltei samansuuntaisesti. NYT-hetken täydellisyys tarkoittaa toki ajatuksellis-tunteellis-aistimellisen NYT-kokemista, joka sellaisenaan on täydellinen, koska mitään muuta ei voi olla kuin se, mikä aina kulloinkin NYT-hetkessä on, kuten tässä on keskusteltu. Mutta – niin kuin kirjoituksessasi tuot esiin – se on eri tason asia, kuin Todellisen Itsen Täydellisyyden kokemus-ymmärrys-ilmennys, jonka voisi sanoa olevan asteittain kehittyvää/muuntuvaa, yhä enemmän ja enemmän Jumalan Tahdolle antautumista. Aivan kuten tuotkin esiin, on tuollainen NYT-hetkellisyys tavallaan ajallis-paikallisuuden piiriin kuuluva kokemuksen tapa, joka on mielen liikettä niin kuin on havaittu maailmakin. Tällöin, tietenkin, myös kaaoksen lakeja toteuttava maailma on havaittu maailma eli mielensisäinen rakennelma. Edelleen kysymys ”miksi näen kaaosta?” (tai miksi näen mitä vaikutan näkevän?) vaikuttaa hyvin mielekkäältä ajateltuna havaintomaailmaa ”roscharshin testinä”, tai projektiivisena testinä eli peilinä ylipäätään.   Jotenkin tällä tavoin tämänhetkisessä ymmärryksessäni asiat selittyvät. Mutta…mitä tämä puhe ja kirjoitus oikein onkaan? Se on oksien heiluntaa;-) Osaltaan juuri sen vuoksikin kaikki kirjoitetut tekstit, puhutut puheet, yms. avautuvat tarinoina ja juuri niinä tienviittoina, jolloin esim. kulttuurievolutiivisesti värittyneet selostukset kuvaavat vain ilmentymisaikansa ja –paikkansa välineitten eli ihmisten kulttuurin eli ajattelun väritystä niin URANTIA-kirjassa, Elämän kukan salaisuudessa, Bhagavad Gîtâssa tai miltei missä paperikasassa tahansa. Eivät niinkään suoraan Tosi Olevaa, jolle tietenkään tällain nähtynä ei voida mitenkään tehdä oikeutta sanasymbolein. Tämä kaikki höpötys on Sinulle varmaan tuttua ja moneen kertaan kuultua ja ”pois-selitettyäkin” jossain suhteessa relativistista sanahelinää.   Kehollisuus välttämättömänä peilipintana on hieno ja tärkeä työkalu ja ymmärryksen avittaja. Mutta, mikä tämä keho oikein on? Missä se on? Miten se on? Kuka tämän kaiken oikein havaitsee?   Kaikki tarinat ja myytit – myös tieteen myytit ja myytti edistyksestä – ovat hienoja sepustuksia, joita sitten tulkitaan monella tavoin. Toiset vain ”maallisesti” tai toisilla sitten on jonkinlainen pääsy näkymättömään ja ns. henkimaailman tulkintakehykseenkin ja jotain näiltä väliltä. Loppujen lopuksi en tiedä niistä mitään. Hmm... Tästä tulikin mieleeni tällainen eräänlainen kehitystarina:   Aluksi ihminen ei tiedä mitään. Sitten hän alkaa opiskelemaan ja luulee hieman opiskeltuaan tietävänsä kaiken. Kun hän sitten on opiskellut vielä lisää, hän huomaa ettei tiedäkään oikeastaan paljon mitään. Tähän vaikuttaisi usein matkat päättyvän, sillä seuraava askel on jotenkin liian absurdi ja ahdistavaa. Seuraava askel nimittäin on se, että huomaa ettei ylipäätään ole mahdollista tietää mitään. Tämä tietenkään ei tarkoita jotain arkipäivän toimintoja, joissa toimii niin kuin on oppinut ja niin kuin muka oikeasti tietäisi ja ymmärtäisi jotain.    Ehkä se ero näissä vinkkeleissä on myös usko tieteeseen. Minulle tämänkin päivän länsimainen tiede näyttäytyy vain yhdenlaisena selitysjärjestelmänä, joka on tietyn ajan ja paikan kulttuurinen tuotos. Ei se ole yhtään sen oikeampi tai väärempi kuin vaikkapa tulimaan intiaanien kulttuurinen järjestelmä (siis ajattelu-tuntemis –kokonaisuus) vaan on vain tulosta tietynlaisesta tulkitsemisesta ja sopeutumisesta sekä tietenkin alkujen aluksi Jumalasta. Toisin sanoen en näe oikein mahdolliseksi sellaista korrespondenssi –tyyppistä totuus ja/tai tieto –käsittämistä, jossa jokin näkemys olisi ”oikeampi” kuin jokin toinen näkemys suhteessa johonkin sellaiseen, mitä kutsutaan ”todellisuudeksi”, joka on jotain saavuttamatonta ja pääasiassa havaitsijan ajattelu-tuntemis -apparaattien muodoista (mielen muodoista) käsin käsitettyä. Tämä on nyt varmaan sitä relativistista näkemystä jossain määrin.   Niin. Kaikki tuo on vain sanahelinää ja höpinää; avustavia käsitejärjestelmiä, joiden muodot voivat olla erilaisia viitatessaan Yhteen Todellisuuteen ja koettaessaan määritellä Jumalaa ja Todellista Itseä. Mutta niin kuin olemme kokeneet, näillä käsitejärjestelmillä on syynsä ja vaikutuksensa. Eritoten silloin, kun niihin olemme joiltain osiltamme kiinnittyneet. Niinpä se Sinun kauttasi puhuttu kaiken neutraalisti hyväksyvä ja arvioiva avoimuus kaikkea kohtaan on erittäin oivallinen tuki. Kiitos myös siitä Veljeni, ja Rakas Jumala, että Olet Veljen tuonut minulle opettajaksi.   Sanat ovat tärkeitä symbolilaitteita, mutta edelleen olen kokenut, että sanattomuus on vielä paljon tärkeämpää.   **   Onpa hienoa! Aina siihen asti, kun aloimme puhumaan siellä kalasavustamoiden – ja oikeastaan jo ½ kilometriä aiemmin – asioista, käsityksistämme tarkemmin olen kokenut, että jokin pieni este keskinäisestä kommunikaatiostamme on kadonnut. Sitä aiemmin minussa oli hieman pelkoa – jonka olet jossain määrin varmaan huomioinutkin – rehellisesti kohdata sinut. Ilmeisestikään tuo pelon siemen ei kuitenkaan ole täydelleen ja tyystin vielä otettu pois eli en ole siitä tahtonut vielä täydellä tietoisuudellani irrottaa, mutta pikku hiljaa tai sitten kerralla rytinällä. Mutta yhtä kaikki…hehee; taas toistoa…se ei tarkoita sitä, etteikö jokainen NYT-tilanne, kaikki siinä havaitsemani rakkaat sisaret ja veljet ja minä olisi Täydellisiä jokaisessa tuollaisessa NYT-hetkessä.   Niin, virheluomus…ehkä se on samassa paikassa kuin kaikki muukin. Se on: mielessä. Tällöin se on ns. väärämielisyyttä, jonka seurauksia sitten nähdään ”ulkona” ja niihin sitten ollaan reagoivinaan eri tavoin. Oikeamielisyys eli lempeä uni on mielentila, jossa on Rauha, Autuus ja Jumalan Poikien keskinäinen Rakkaus, ja joka tila on heijastusta ja johdantoa - polku – Todelliseen Itseen, Jumalaan, Kotiin, Kristukseen, Autuuteen ja Ikuisuuteen, jotka kaikki ovat jo läsnä Elämänä meissä. Tämä Elämä – Se Minä Olen.   Oho! Tulipa tekstiä, vaikka meinasin vaan lyhyttä juttua. Kiitos vielä kerran, Rakas Veli! Kuinka hienosti Jumala meidänkin kauttamme Ykseytensä moninaisuutta ilmentää myös ajattelu-tuntemis –tasoilla, vaikka URANTIA- ja hengentiede –vinkkeleistä käsin tässä esiin tuomani käsitykset ovat varmaankin hyvin alkeellisia alkukantaisten ja primitiivisten ihmisten muinaisia ja lapsellisia käsityksiä. Ehkä minun tulee sitten vain kasvaa lisää Herran palvelemisessa, jota tahdon ilomielin tehdäkin. Hänelle, Herralle, tahdon luovuttaa kaiken; aivan kaiken. Ja tässä jälleen hassu paradoksi (kuten tuo jokaisen NYT-hetken täydellisyys ja vain Yhden Tahdon –asiakin), nimittäin kaikkihan on jo Herran, joten mitä minä hänelle itse asiassa luovutankaan? Virheelliset kuvitelmani siitä, että minulla voisi olla jotain minun omaani, joka ei jo olisi Herran.   Poika: ”Herra, tahdon luovuttaa sinulle kaiken.” Herra Isä: ”Kiitos, kiitos kovasti jaloudestasi. Nyt kun tahdoit niin tehdä, niin voin sinulle, Rakas Poikani, tuoda ilmi, että kaikki on jo Minun. Ei ole olemassa mitään mikä ei olisi Minun eikä Olisi jo Minun tiedossani." "Sinulla ei ole yhtä hiustakaan, jonka lähtöä en tietäisi ja Tahtoisi. Ohimennen sanoen Olen Tahtonut sinulta aika paljon päälaelta niiden lähtevänkin;-)” Poika: ”Voi kiitos Rakas Isä! Kiitos! Tahdon vielä tehdä vain Sinun Tahtosi, olla vain Sinun Palvelijasi luovuttaen kaiken toimintani Sinulle.” Herra Isä: ”Kiitos, kiitos kovasti, Rakas Poikani, Joka Olet Yhtä Minun kanssani; laadullisesti Sama, mutta määrällisesti hieman eri. Nyt kun tahdoit niin tehdä, niin voin sinulle, Rakas Poikani, tuoda ilmi, että kaikki Poikani Ilmentymät ovat jo Minun Tahtoni toteuttajia. Jokainen on jo Minun palvelijani täyttäen aina täydelleen Minun Tahtoni." "Jotkin Poikani vaikuttavat kärsivän siitä syystä, että luulevat voivansa tehdä Minun Tahtoani vastaan ja tällä tavoin uskottelevat Minua voivan olla mahdollista vastustaa. He vaikuttavat kärsivän siitä syystä, että tällainen väärä uskomus ja sen taustalla oleva vastustamisen ja vahingoittamisen ajatus tuo mukanaan väistämättä syyllisyyden tunnon." "Tästä siemenestä, Minusta erossaolemisen mahdollisuuden kuvittelemisesta ja halusta, heidän näennäiset kärsimyksensä johtuvat. Nyt olet tullut takaisin Kotiin, Rakas Tuhlaajapoikani, ja tahdot olla Se, Mikä Olet. Se, Miksi Minä Sinut tein, ja tehdä ilolla Minun Tahtoni siten laajentaen ja kanssaluoden Kanssani.”   Nyt lähden kotiin tästä. Herra on meidät tuonut yhä lähemmäksi toisiamme tämänkin kuluneen Helluntain ja sen ”jälkipuinnin” avulla. Kiitos siitä Hänelle.   Veljesi Jumalassa ja antaumuksellisen palvelemisen syvenemisessä,   T.H.