=SIVUT= JOHDANTO AINEISTO SANASTO LINKIT PALAUTE =YHTEYS=

Pyhyystauti Pyhyystauti on ansa, se pitää tulla ymmärtämään. Pyhyystauti on sitä, kun minä kokee olevansa ei-ruumiillinen henki väärällä tavalla. Väärällä tavalla siksi, että Ikuinen Henki On Se, Joka kaiken elävöittää ja kaiken näkee, mutta pyhyystaudissa tämä Todellisen Itsen identifikaatio on vääristynyt siitä syystä, kuin kaikki muukin havaintomaailmassa on vääristynyttä. Se on: egon (tässä synonyyminä mm. termille self) kautta/läpi. Pyhyystautiin liittyy aina erikoisosan toive ja tarve. Tästä vääristymästä ei ole tietoinen ellei erottelukyky (sanskr. "viveka") ole muodostunut tarpeeksi läpitunkevaksi. Toisin sanoen ei siis huomaa, ole tietoinen siitä, että on tässä pyhyystauti-tilassa egoisten, narsististen toiveidensa siivittämänä. Siitä tilasta on tultava alas. Pyhyystauti ilmenee hyvin usein juuri ns. henkisen tai hengellisen tien alkutaipaleella. Tahdotaan saada kaikki heti ja nyt mulle tänne. Päästä samantien maaliin, vaikka ei todella vielä edes tiedosteta, mikä se Maali onkaan. Mikäli tämä Totuudessa tiedettäisiin, siellä jo oltaisiin, niinkuin siellä jo koko ajan [ajatta] ollaankin. Sitä ei kuitenkaan vielä totisesti tahdota, ja siksi siitä ei ole kokonaisvaltaista, kaikki tasot - ruumistumassa  psykofyysiset mukaanlukien - läpäisevää ymmärrystä vielä annettuna, ellei Elämä  Totuudessa ole vielä annettuna. Pyhyystautisen on "parannuttava" ja tämä tapahtuu miltei väistämättä palaamalla ns. tavanomaiseen tilaan; konsensus- eli opittuun kulttuuriseen tajuntaan; vastakohtien maailmaan. Palaaminen tapahtuu, koska pyhyystauti ei tilana ole Se, Mikä sen pitäisi olla. Ihmeiden oppikurssin sanoin Kristuksen näkökyky ja vielä sen tuolla puolen oleva Todellinen Itse. Sinne ei vielä johdatettu ja tämä johdattamattomuus eli eksyttäminen Armoa. Pyhyystaudista "parantuminen" johtuu siitä, että henkilö on ego-identifikaation pauloissa, ja egon on väistämättä identifioiduttava kehoon, sillä muutoin sen erillisyys, erikoisosaisuuden toiveet eivät omaa loogista pohjaa. Tämä aiheuttaa ristiriitaa syvissä mielen rakenteissa pitäen yllä mielen kahtiajakautumista. Erillisyys ei voi olla voimassa Ykseydessä ja Totuus on Ykseys. Jotta olisi erillinen on oltava keho. Sen vuoksi keho vaikuttaa olevankin, mutta vain vaikuttaa ollen kehomielen aistiprojektio. Tämä kaikki on oivallisesti tuotu esiin mm. IOK:n luvussa egon illuusiot.  Seurauksena pyhyystaudin paljastumisesta petkutukseksi on pettymys ja kyynisyys. Pettymys, koska se, minkä halusi olevan totta ja todellisuutta paljastuikin vain itsekkääksi ja ei onnellisuutta, ei tietoa, ei autuutta eikä ikuisuutta (sac-cid-ananda-vigraha = Herran ikuisuus, tietoisuus ja autuus -ilmentymä (-keho)) tuovaksi tilaksi. Mitä tapahtuu sellaiselle, joka kokee tulleensa petetyksi, huijatuksi? Kyynisyys ja epäluottamus, katkeruus ja oivalluksia estävä kriittisyys ja virheellinen identifikaatio kulkevat hänen seuranaan. Niin helposti hänet on johdatettu tielle, jossa hän kieppuu edelleen, ja ehkä sinne yhä syvemmälle vajoten, tiedostamattoman projisoinnin kiroissa. Tätä kuvataan monissa kirjoituksissa vastaavanlaisesti, kuin seuraavassa lainauksessa: "[...]Tämähän on samanlainen ihminen kuin mekin. Hän vain tahtoo olla meitä parempi.[...]" Al-Qur'án 23:24.  Näin sanottiin papereitten mukaan Jeesuksestakin ja tätä mukailee sanonta profetoinnista omilla maillaan. Sitä näen, mitä itse uskon olevani, niin kauan kuin näen näillä silmillä. En näe myöskään Herraa, mikäli en usko häneen. Siksi sanotaan, että Hän ei näyttäydy uskottomille. Myös Hänen sanansaattajiinsa en usko, mikäli olen virheellisen identifikaation eli eksytyksen pauloissa, joka on myös Armollisen Herran aikaansaannosta. Kaikki on Herraa (Vásudevah sarvam iti). Kiitos opetuksesta, rakas Jumala! Asuminen Kädelläsi on totisesti turvallisin paikka päällä maan. Annat uuden sydämen kaikille. Annat rauhan haavat sitoen. Kiitos, kiitos! Gloria in excelsis eli kunnia olkoon Korkeuksissa! Uskon näkeväni sellaista, mitä itse koen olevani. Tästäkin puhutaan monissa paikoissa, vaikka kyllä sitä puhua voi mitä vaan. Eläminen on eri asia. Joka tapauksessa opetuslapsillekin oli vaikeaa tunnustaa Jeesus Kristukseksi (hänen ilmentymäkseen), monet Krishnan sukulaiset hänen Krishna-inkarnaationsa aikana pitivät häntä tavallisena miehenä, puhumattakaan Rama-inkarnaatiosta ja niistä monista muista avataroista, sekä täydellisistä ja puolittaisista. Samankaltainen tunnistaa itsensä. Niin loistat Kristus, kuin aurinko meissä. Pimeyden hyytävä ääni (virheellinen identifikaatio -> virheellinen havainto) häädä pois. Pyhyystaudista "palanneen" on perin vaikeata saada usko Totuuteen palautumaan. Se kuitenkin annetaan, insallah eli mikäli Herra niin tahtoo. Peilaaminen jatkuu ja Herran Armosta "langennut" johdatetaan uudelleen Oikealle Tielle. Tietenkin hän koko ajan [ajassa ja ajatta] on oikealla tiellä; juuri hänelle uniikkina  yksilöilmentymänä oikealla tiellä. Herran tiet ovat tutkimattomat ja jokainen yksilöilmentymä kulkee sitä tietä, mitä hänen pitää kulkeakin aina nyt. Kaikki on jo valmista. Kaikki on jo koko ajan tehtynä. Minä kirjoitan tässä tätä tekstiä juuri nyt, koska minä teen sitä tässä juuri nyt. Minun pitää sitä tehdäkin, koska sitä teen. Miksikö? Siksi, että sitä teen juuri nyt enkä tee mitään muuta. Jonkin muun tekemisen ajatteleminen juuri nyt on olemista läsnä ei-nyt; olemista jossakin mahdollisten maailmoiden abstraktissa kuvitelmauniversumissa. Sillä kuvittelemistahan se olisi. Aina nyt teen vain sitä, mitä kulloinkin nyt (kulloisessakin nyt, joka kuitenkin on Yksi Nyt) teen. Tämä on hyvin yksinkertaista. Pyhyystauti on Armoa. Se on voimallinen opetus. Sen läpi johdatettuna erottelukyky on tarkennettu. Erottelukykyä Itsen ja itsen välillä kuvaa hienosti taolainen selostus Taosta: "Tao, mikä on sanoin selitettävissä ei ole Tao. Ainoa, mitä Taosta voidaan sanoa on, että Se ei ole tämä, ei tämä, eikä tuo ja että Tao On." Koe Tao. Ole Tao. Tat tvam asi. Se sinä olet. Minä olen täällä, mutta myös siellä. Kaikille siten, että ei minä ja ei sinä -> Kaikille siten, että Minä. Pyhyystaudin läpikäyneenä ovat Itsetuntemus ja itsetuntemus tarkentuneet. Nehän on tietenkin sama asia tietyin ehdoin. Nimittäin tuntea (eli tietää) itse on tuntea Itse, mutta tuntea ja olla Itse on olla tietyllä, hyvin perustavanlaatuisella, tavalla tuntematta itseä. Tunnistamatta sitä. Omata siis viattomuuden silmät eli Kristuksen näkökyky. Nähdä ohi ja nähdä anteeksianto, Jumalan Tahto kaikessa. Olla linjassa Yhden Tahdon kanssa. Yhden Tahdon, koska muuta ei ole. Se On Se, Minkä tahdon. "[...]Me olemme luoneet heidät (so. ihmiset. (kirj. huom.)) siitä, minkä he tietävät." Al-Qur'án 70:39. 27.4.2003, T.H.