Etusivulle

=SIVUT=

JOHDANTO

AINEISTO

SANASTO

LINKIT


PALAUTE



=YHTEYS=

Sähköpostiosoite


Päivänsini

Ravinnosta

Vegetaristi ja vegaani ovat yleensä hyvin tarkkoja siitä, mitä he syövät. ”Olet sitä mitä syöt”, voisi joku väittää olevan joidenkin heidän mottonaan. Kysymys kuuluukin, että tuleeko ravinnoksi käsittää ainoastaan suun kautta syötävä niin sanottu ruoka, joka muuttuu elimistössä energiaksi, vai olisiko mahdollista nähdä ravintona myös aistimodaliteettien välityksellä vastaanotettavat syötteet. 

Nämä syötteet muuntuvat kehossa asennoitumisiksi (ei tiedostetut mielen rakenteet), ajatuksiksi (”tiedostetut” mielenrakenteet) ja emootioiksi. Toisin sanoen siis energia vain vaihtaa olomuotoaan tässäkin tapauksessa. Toki kirjoittajan tässä esittelemä näkemys sisältää oletuksen, että aistimodaliteettien välittämä yhteys on kaksisuuntaista; havaintojen (aistimisten) kategoriat osaltaan määrittävät mitä, ja mikä ehkä tärkeämpää, miten havaitaan. Mutta ei tästä tämän enempää tässä kirjoituksessa.

Nyt kuitenkin voisi asian sanoa olevan monen kasvissyöjän ja vegaaninkin kohdalla siten, että ollaan hyvin tarkkoja siitä, mitä suuhun pistetään. Kuitenkin samaan aikaan saattaa olla niin, että esimerkiksi katsellaan televisiosta tai videolta ”lihaa” ja ”kuollutta eläintä”, joita ruoassa vältetään kuin ruttoa. 

Samoin saatetaan kuunnella tietynlaista musiikkia, lukea tietynlaisia kirjoja jne. Ajatellaan myös tietynlaisia ajatuksia, jotka johtavat tietynlaisiin tekoihin ja suhtautumisiin. Näissä tapauksissa sitten kuitenkin siis annetaan mielen tahtomusten ja pitämisten/ei-pitämisten määritellä kulutusta ja käyttämistä.

Jos tehdään rinnastus syömisen ja kognitiivis-emotionaalisen ”syömisen” välillä, eikö silloin ole tekopyhää olla tarkkana kulutuksestaan, siitä mitä sisäänsä pistää, vain yhdellä elämän osa-alueella jonkin muun osa-alueen jäädessä huomiotta? ”Roska” pääsee sisään takaportin kautta.