Tietoisuuden integraaliteoria
Ken Wilber

Journal of Consciousness Studies, 4 (1), February 1997, pp. 71-92
Copyright, 1997, Imprint Academic

Wilberin esittämä tietoisuuden ja sen kehittymisen nelisektorimalli rakentuu intentionaalisuudesta, käyttäytymisellisestä, kulttuurisesta ja sosiaalisesta. 

Johdanto

12 tietoisuudentutkimuksen pääsuuntausta tai -koulukuntaa. 

1.	Kognitiivinen tiede
·	Näkee tietoisuuden ankkuroineena aivojen/mielen funktionaalisiin skeemoihin joko representaatio-tyyppisesti tai komplesisemmin emergentti/konnektionismi –mallien mukaisesti, jotka hahmottavat tietoisuuden hierarkkisesti integroituneiden verkkojen emergenssiksi (so. niistä nousevaksi tai niiden päälle niiden johdosta rakentuvaksi, summautuvaksi uudeksi systeemiksi). On epäselvä (vague) tietoisuuden suhteesta orgaanisiin aivorakenteisiin. 
2.	Introspektionismi
·	Tietoisuus on parhaiten ymmärrettävissä ensimmäisen persoonan intentionaalisuuden kautta. Painopiste on välittömän tietoisuuden ja eletyn kokemuksen omakohtaisessa tutkimisessa ja tulkitsemisessa eikä niinkään kolmannen persoonan objektiivisuuspyrkimyksissä pyrkivät ne olemaan kuin ”tieteellisiä” tahansa. Tämä laaja kategoria yhdistää niinkin erilaisia asioita kuin filosofinen intentionalismi, introspektiivinen psykologia, eksistentialismi ja fenomenologia. 
3.	Neuropsykologia
·	Tietoisuus on ankkuroinut neuraalisiin systeemeihin, neurotransmittereihin ja orgaanisiin aivomekanismeihin. Biologisesti painottunut lähestymistapa, joka on ankkuroitunut neurotieteeseen. Näkee tietoisuuden perimmältään sisältyvän riittävän monimutkaisiin orgaanisiin neuraalisysteemeihin. 
4.	Yksilöllinen psykoterapia
·	Painottavat näkemystä tietoisuuden ankkuroitumisesta yksilöllisen organismin adaptiivisiin kapasiteetteihin. Tietoisuus nähdään olennaiseksi ihmisen tarpeelle rakentaa merkitystä ja sisältöä, jonka prosessin rikkoutuminen johtaa kivuliaisiin mentaalisiin ja emotionaalisiin ahdistustiloihin. Avant-garde –muodoissaan (esim. Jungilaisuus) postuloidaan intentionaalisuuden (ja siten tietoisuuden) kollektiivisia rakenteita. 
5.	Sosiaalipsykologia
·	Hahmottaa tietoisuuden sisältyvän kulttuuristen merkitysten verkostoihin tai vaihtoehtoisesti tietoisuus hahmotetaan olevan suurimmalta osaltaan sosiaalisen systeemin itsensä sivutuotetta. Sisältää ekologisia, marxilaisia, konstruktivistisia ja kulttuurihermeneuttisia lähestymistapoja, joiden kaikkien mukaan tietoisuuden yhdysside ei sijaitse ainoastaan tai edes perustaltaan yksilössä. 
6.	Kliininen psykiatria
·	Keskittyy psykopatologian, käyttäytymiskuvioiden ja psykofarmakologian suhteisiin. Freudilaisuuden painotuksen jälkeen tietoisuus yhä kasvavassa määrin pyrkii hahmottamaan tietoisuuden vain neurofysiologisin ja biologisin termein. Kliinisen identiteettiteorian mukaan tietoisuus on neuronaalinen systeemi, jolloin ongelma edellisessä (tietoisuus) johtuu oikeastaan epäbalanssista jälkimmäisessä. Tämä voidaan korjata lääkityksellä. 
7.	Kehityksellinen psykologia
·	Hahmottaa tietoisuuden ei niinkään yhtenä entiteettinä vaan kehittyvänä, esiin kehkeytyvänä prosessina, joka on rakenteeltaan huomattavasti erilainen sen jokaisessa kasvuvaiheessa. Siten tietoisuuden ymmärtäminen vaatii jokaisen näiden esiin kehkeytymisen tason arkkitehtuurin tutkimista. Avant-garde –muodoissaan tämä lähestymistapa sisältää erikoislaatuisen (exceptional) kehityksen ja hyvinvoinnin korkeampia tasoja sekä lahjakkaiden, epätavallisten ja supranormaalien kapasiteettien tutkimusta. Nämä näyttäytyvät kaikissa ihmisissä latentteina olevina kehityksellisinä potentiaaleina. Tämä pitää sisällään kognitiivisen, affektiivisen, somaattisen, moraalisen ja henkisen (hengellisen?) kehityksen korkeampia tasoja. 
8.	Psykosomaattinen lääketiede
·	Tietoisuus nähdään vahvasti ja perimmältään orgaanisten ruumiillisten prosessien kanssa interaktiivisena. Tätä todistavat mm. psykoneuroimmunologia sekä biofeedback. Avant-garde –muodoissaan tämä lähestysmistapa pitää sisällään tietoisuuden ja ihme-parantumisen, rukouksen vaikutukset merkillisiin parantumisiin, valo/ääni –parantamisen, spontaanin helpotuksen jne. Se sisältää myös jokaisen lähestymistavan, joka tutkii intentionaalisuuden vaikutuksia parantamiseen taideterapiasta visualisaation kautta psykoterapiaan ja meditaatioon. 
9.	Tietoisuuden epätavalliset tasot
·	Unet ja psykedelia ovat oleellisia tietoisuuden yleisessä käsittämisessä. Vaikka jotkut psykedelia-efektit ovat kiistämättä ”myrkytystilojen” sivutuotteita, ajatellaan niiden silti toimivan kokemuksen epäspesifeinä vahvistajina. Täten ne voivat olla instrumentteina muutoin tutkimattomiksi jäävien tietoisuuden aspektien ilmituomisessa ja vahvistamisessa. 
10.	Itämaiset ja kontemplatiiviset traditiot
·	Näiden mukaan tavallinen tietoisuus (konsensustietoisuus, kuten C. Tart sitä kutsuu) on vain kapea ja rajoitettu versio syvemmistä tai korkeammista tiedostamisen (awareness) muodoista. Erityiset opastukset (yoga, meditation) ovat välttämättömiä näiden korkeampien ja erityislaatuisten potentiaalien esiin kutsumiseksi. Tietoisuuden itsensä perusteet voi käsittää vain näissä tietoisuuden korkeammissa, muodontakaisissa (postformal) ja nonduaaleissa tiloissa. 
11.	Kvanttitietoisuus
·	Tietoisuus itsessään kykenee interaktioon ja muuttamaan sekä fyysistä maailmaa että ihmisruumista (solutasolla) lähinnä kvantti-interaktion kautta. Sisältää moninaisia yrityksiä kytkeä tietoisuus fyysiseen maailmaan (bootstapping, hyperspace, strings). 
12.	Hienoenergiat
·	Neljän tunnetun fysiikan voiman (vahva ja heikko ydinvoima, elektromagnetismi ja painovoima) ”tuolla puolen” on hienojakoisempia bioenergioita, jotka näyttelevät olennaista osaa tietoisuudessa ja sen toiminnassa. Traditioissa näistä energioista puhutaan mm. nimillä prana, ki ja chi. Niiden ajatellaan olevan puuttuva linkki intentionaalisen mielen ja fyysisen ruumiin välillä. Sekä idän että lännen Suuri Ketju (the Great Chain) –teoreetikoiden mukaan tämä bioenergia toimii kaksisuuntaisena välittäjävyönä välittäen aineen vaikutuksen mieleen ja asemoiden mielen intentionaalisuuden aineeseen. 

Wilberin teoria koettaa integroida edellisten kahdentoista lähestymistavan vahvuudet ja niiden keskeisimmät piirteet. Alla tämän mallin ymmärtämiselle välttämätöntä taustatietoa aiempiin Wilberin teoksiin (Transformations of Consciousness (Wilber et al., 1986), A Brief History of Everything (1996d) and The Eye of Spirit (1997) pohjautuen. 
Kosmoksen neljä kulmaa
Olemassaolon neljä kvadranttia ovat intentionaalinen, käyttäytymyksellinen, kulttuurinen ja sosiaalinen. Nämä tarkoittavat yksilöllisen sisäistä (intentionaalisuus) ja ulkoista (käyttäytyminen) sekä kollektiivisen sisäinen (kulttuurinen) ja ulkoista (sosiaalisuus). Esim. yksilöllisen ulkoisessa modernia evolutiivista tiedettä esittävässä kvadrantissa atomi edeltää molekyyliä, joka edeltää solua, joka edeltää orgamisnia. Edellinen sisältyy aina jälkimmäiseen, mutta jälkimmäinen ei edeltävään. Tämä muodostaa ajan evolutiivisen etenemisen kääntämättömän hierarkian. (vrt. Krishna Bhagavad Gîtâssa: ”Te olette Minussa, mutta Minä en ole teissä.”  Yksilöt ovat Jumalassa, mutta Jumala ei ole heissä kokonaisuutena, vaan siten, että kaikki rakennusosat ovat osa Jumalaa, Hänen energiaansa. Kaikki osat ovat osa Jumalaa, mutta Jumala on enemmän kuin nämä osat. 

BG 9.4 mayà tatam ida× sarva×
jagad avyakta-mårtinà
mat-sthàni sarva-bhåtàni
na càha× teùv avasthitaþ

“By Me, in My unmanifested form, this entire universe is pervaded. All beings are in Me, but I am not in them.”

Tietoisuuden rajaviivat