KAIKKI ON JO VALMISTA - ON AINA OLLUT JA ON AINA OLEVA

"Olkaa täydelliset, niin kuin minä olen täydellinen", sanoo Herra eräässä paperinpalakokoelmassa. "Kaikki on jo tehtynä; ei tarvitse tehdä mitään", sanoo Herra eräässä toisessa paperikasassa. Kaikki on jo valmista koko ajan aina jokaisessa NYT-hetkessä. On vain yksi tahto ja jokainen tekee sen joka hetki todeksi. 

Kaikki nämä ovat totta ja totuus, sillä ei edes voi olla mitenkään muulla tavoin. Jokainen Jumalan yksilöllinen ilmentymä on jo alati Herran palvelija. Siinä tulee ilmi Yksi Tahto. Se, mikä kussakin NYT-olemisessa on, ilmenee ja tapahtuu on parasta aina kussakin NYT-olemisessa siitä yksinkertaisesta syystä, että mitään muuta ei kussakin NYT-olemisessa voi olla eikä ilmetä, kuin mitä siinä aina kulloinkin on ja ilmenee. Näin ollen tuo kukin NYT-ilmeneminen on aina omassa NYT-olemisessaan paras, ainoa ja täydellinen. Niinpä jokainen osatekijä jokaisessa NYT-olemisessa myös on paras ja täydellinen siinä Jumalan Tahdon toteuttamisen tehtävässään, mitä hän kussakin NYT-olemisessa on tekemässä. Tämä saattaa olla liian yksinkertaista ymmärtää, mutta katso!...MIKÄÄN EI VOI OLLA MITENKÄÄN MUUTOIN, KUIN SE AINA KUSSAKIN NYT-HETKESSÄ, NYT-OLEMISESSA ON, JOTEN KAIKKI ON KOKO AJAN TÄYDELLISTÄ JA VALMISTA JOKAISESSA NYT-OLEMISESSA. 

Entä sitten kärsimys ja Jumalassa erossa olemisen illuusio? Luulo siitä, että puuttuu jotakin, vaikka kaikki on annettuna jo täydellisesti jokaisessa NYT-olemisessa? Ydin on mielen abstraktiot, ajatusrakennelmat  ja ajallisuuden illuusioon imeytyminen, jolloin  vaikuttaisi siltä, että olisi mahdollista ajautua valintatilanteiden eteen; että jokin NYT-tilanne voisi olla toisin ja miten sen voisi toisenlaiseksi muuttaa. Yhtäkään NYT-olemisesta ei voi mitenkään muuttaa toisenlaiseksi, sillä tuollainen toinen on jo jokin eri NYT-oleminen. Jossittelu ja konditionaalinen eli ehdollinen eli "entä-jos-olisikin-näin" -ajattelu edellyttää NYT-hetken levittämistä, sen venyttämistä tulevaisuus-menneisyys -akselille, jolloin sitä pääsee miettimään, märehtimään, murehtimaan ja "parantamaan" mielen kuvitelmissaan. Juuri tämä on väärä valinta siinä ainoassa valintatilanteessa, joka on  mahdollinen. Valintatilanne kuuluu näin: TAHDONKO YMMÄRTÄÄ KAIKEN OLEVAN JO VALMISTA JA AINA JUMALAN TAHDON MUKAISTA, JA JOKAISEN JO AINA TÄYDELLISESTI TOTEUTTAVAN JUMALAN TAHDON VAI TAHDONKO ALKAA MIETTIMÄÄN JA KOETTAMAAN ITSE RAKENTAA JUMALAN JO VALMIIKSI AINA JOKAISESSA NYT-OLEMISESSA TEHDYLLE OLEMISELLE KILPAILEVAA, OMAA "VIRHELUOMUSTANI", JONKA PARISSA SITTEN TAHDON NIKKAROIDA JA SÄÄTÄÄ, EDETÄ OMALLA "KEHITYSPOLULLANI" YMMÄRTÄMÄTTÄ, OIVALTAMATTA SITÄ, ETTÄ KAIKKI ON JO VALMISTA? EI TARVITSE TEHDÄ MITÄÄN. Jokainen havaitsemani Jumalan yksilöllinen ilmentymä, minä mukaanlukien, olemme jokaisessa NYT-olemisessa aina täydellisesti juuri sellaisia, kuin meidän siinä tulee ollakin tehden ja ilmituoden juuri sitä, missä kussakin NYT-olemisessa meidän tulee tehdäkin. Epätäydellisyys ja keskeneräisyys ovat vain minun mielessäni kuvittelemiani illuusioita. Jos minulla on kipua selässä tai kyljessä tai koen jotain muuta "epätäydellisyyttä" jossain olemukseni piirteessä se ei tarkoita sitä, ettenkö olisi jo aina täydellinen kussakin NYT-olemisessa, jossa mahdollisesti koen jotakin tuollaista edellä kuvattua kipua ja parantamisen varaa. Se tarkoittaa vain sitä, että käyttövälineitä vielä voidaan trimmailla ja säätää - tulla säädetyksi Isän toimesta - muihin täydellisiin NYT-olemisiin osallistumisiksi. Jokainen tällainen trimmaus sekin tapahtuu aina NYT-olemisessa, joka on aina jo valmis ja täydellinen sellaisena kuin se on. Sillä Se On Jumalan Tahdon mukaisesti ainoa mahdollinen olemisen tila tällä olemisen tavalla. 

Tämä on täysin linjassa esim. ACIM -ilmoituksen kanssa (jossain opettajan manuaalin loppuluvuissa), joka nyt paremmin, omakohtaisesti aukeaakin: "Jumalan opettajan ei tule epäillä kunkin  oppimistilanteen täydellisyyttä - sen täydellistä toteutumista juuri sellaisena kuin sen siinä hetkessä pitää toteutuakin, vaikka tilanteessa tapahtuisi mitä tahansa (annettaisi siis opittavaksi esim. jotakin hyvin triviaalin ja näennäisesti merkityksettömänkin oloista). Jos Jumalan opettaja sitä epäilee, hän tarvitsee vielä itse parantamista; jota joka tapauksessa tarvitsevat kaikki, jotka ovat kehossa ilmenevinään (uskovat siis olevansa kehossa). Jumalan opettajan ei tulisi arvioida tilanteita omista viitekehyksistään käsin vaan täydellisesti luottaa Jumalaan ja Pyhään Henkeen hänen välittäjänään, vaikka tilanne vaikuttaisi hänelle miltä tahansa. 

Kaikki on jo tehtynä ja kaikki on jo täydellistä - sinä, minä, hän, me, te, he olemme kaikki Yhtä Täydellisyyttä. 

Helluntaina 30.5.2004 klo 20:02 Kokkolassa 
t: Toni