Etäännyttäminen Etäännyttäminen on pakenemista. Etäännyttämistä on omien ajatusten, tunteiden, muistojen ja kehollisten tilojen kanssa samaistuminen. Samaistuminen sosiohistorialliseen, muistiin perustuvaan kuvaan; mielikuvaan. Tämä samaistuminen, identifikaatio on egosta lähtöisin. Se on erillisyyden, erikoisosan tarpeen ja sen vaatimusten, pelon, ahdistuksen, masennuksen ja aggression lähde. Minä en ole keho. Tämä on oppitunti numero yksi. Minä en ole keho. Tätä ei voi liiaksi toistaa tässäkään kulttuurisessa ympäristössä, jossa tietämättömyyttä ja siitä johtuvia negatiivisia seuraamuksia pidetään hyveinä. Tästä johtuu, että en todella ymmärrä mitään, mitä näen, sillä kaikelle kehon aistein havaitsemalleni olen itse antanut sen merkityksen, mikä sillä minulle on. Sitä näen, mitä ajattelen; mitä uskon ja mille tällä tavoin rakennan olemassaolon. Havainto = mielensisältö -> (projektio eli projisoinnin akti) -> havainto "ulkomaailmassa." Etäännyttäminen on pakoa, pelkoa olla Se, Mikä On. Olla Se, Miksi On syntynyt. Tämä On Olla Ikuinen Rakkauden Kipinä. Osa sac-cid-anandaa eli Ikuista Tietoisuus-Autuutta. Olla Yksi Korkeimman Tahdon Ilmentymä. Olla Tahdossa Yksi. Olla Yksi. Etäännyttäminen on Ykseyden pelkoa, sen pakoa. Samaistumista häviäviin ja muuttuviin varjoihin. Halua pitää kiinni negatiivisuudesta, mekaanisesta reaktiivisesta olemisen tavasta, tavasta ajatella ja tuntea. Halua olla luopumatta emotionaalisesta "kiikkulaudasta", hyvä-paha, hyvä ihmiset vs. pahat ihmiset, kaunis-ruma, ilo-suru, jne. Tämä kaikki on olematonta. Se vain vaikuttaa olevan silloin, jos uskon siihen, sillä tällöin olen antanut sille olemassaolon minun kehomielessäni. Tunnustan sen, ja näin olen tämän uskomukseni kanssa sen "maailmassa." Tästä johtuen näen pahaa, hyvää, kaunista, rumaa, oikeaa, väärää jne. Mitään sellaista ei ole. Kaikki, mitä havaitsen on neutraalia. Itse "tulostan" havaintoihini kerroksen, verhon, matriisin, jossa ovat kaikille havaitsemilleni antamat merkitykset. Sitten kuvittelen ja uskon, että nuo merkitykset ovat havaitsemissani asioissa itsessään. Ja jälleen kerran projisoin. Etäännyttäminen on havaita epäpuhtaasti. Se on olla havaitsematta asioita niin kuin ne ovat ja havaita niitä niin kuin kuvittelee, uskoo ja haluaa niiden olevan. Etäännyttämisen tila on elämistä kuvitelmissa, elämistä omissa maailmoissaan. !! Tämä on keskeinen asia. Ymmärtää se, että egoonkin samaistuneena aina projisoin. Niin tässäkin tapauksessa. Syytän - ja syyttäminen, tuomitseminen, rangaistuksen vaatiminen ovat aina anteeksiantamattomuutta, katkeruutta, ja niin muodoin etäännyttämisen tilassa elämisen tuotetta - muita "muissa maailmoissa" elämisestä, kun he eivät mielestäni tunnusta minun kuvitelmaani havaitsemastani maailmasta. Kun he eivät esim. lue sanomalehtiä tai vaikuttavat tekevän mitä muuta tahansa, mitä itse en pidä realistisena, objektiivisena, tärkeänä, oleellisena tai mitä tahansa nimitystä tällaisesta mahdollisesti käytänkään. KAIKKI, MISTÄ SYYTÄN MUITA ON MINUSSA ITSESSÄNI, JA SE ON MINUSSA ITSESSÄNI MINUN SIITÄ OLEMATTA TIETOINEN, HUOMAAMATTA OMAA PROJISOINTIANI, SILLÄ JOS OLISIN SIITÄ TIETOINEN EN PROJISOISI. SE ON MINUSSA ITSESSÄNI, KOSKA SEN HAVAITSEN. EN VOI HAVAITA MITÄÄN, MITÄ MINUSSA EI OLE. KATSON AINA ENSIN SISÄISEEN TILAANI, JONKA SITTEN NÄEN "ULKONA" ELI JONKA PROJISOIN KEHON AISTEIHINI. En esimerkiksi ymmärrä muurahaisen polkua, mikä sille saattaa olla aivan selvä. En havaitse tähtitaivaalla kuin kolme-neljä konstellaatiota, mutta monet astrologit ja astronomit varmaankin havaitsevat konstellaatiot aivan eri tavalla. Kehomielessäni ei siis ole tietoisuutta konstellaatioista ja siksi niitä en havaitsekaan. Näyttääkö maailman minulle erilaiselta, kun herään "hyvällä päällä" tai "pahalla päällä"? Taitaa näyttää, niin kauan kuin tällaisia erilaisia kehomielen tiloja olemuksessani ilmenee. !! Etäännyttämistä on myös keskeneräisten selvitysten pakeneminen. Keskeneräinen selvitys voi olla esim. jokin anteeksiantamattomuus, jota kannan mukanani ja jota ei minulle ole peilattu vielä niin hyvin, että osaisin sen nähdä ja sitä kautta siitä luopua eli antaa anteeksi. Nämä asiat täytyy kohdata, sillä ne ovat keräytyneinä emotionaaliseen kipuruumiiseen tai psyykkisen kehon kerrokseen, miten sitä haluaa kutsuttavankaan. Etäännyttäminen tällaisista selvittämättömistä asioista ilmenee usein päihteiden ja huumeiden käyttönä, mekaanisena seksuaalisuutena (eli Rakkauden korvikkeena) ja fantasioina, syömisongelmina, viihdyttämisen tarpeena, hektisenä elämäntyylinä, jne. Jokaiselle ilmentymälle erilaisin, kullekin sopivin, variaatioin. Etäännyttämistä on myös egon kuvitelma omasta ei-kehollisuudestaan. Nimittäin se saattaa yrittää jossain vaiheessa samaistua Ikuiseen, mutta tämä ei tule olemaan pitkäaikaista ja se tulee päättymään kovaan kolahdukseen. Miksikö? Ikuinen on nöyrä, lempeä, rakastava, anteeksiantava...Se On Rakkaus ja Ykseys. Ego ei ole kumpaakaan näistä. Se haluaa samaistua kuvitelmaansa Ikuisesta vain ollakseen jotakin erityistä, saadakseen jonkin erikoisosan, mutta huomaa, että tilanteessa on ristiriita. Ollakseen täydelleen Se, Miksi on syntynyt, Ikuisen Ykseyden ilmentynyt osanen, on luovuttava erikoisosista, erityisyyksistä, erillisyydestä, kaunoista, kivuista, negatiivisuuksista, haurauden kuvitelmista, haavoittuvuuden kuvitelmista, kuoleman kuvitelmasta. Ego tahtoo olla ikuisesti erilainen ja erillinen; räkiä veljiensä ja sisariensa päälle norsunluutornistaan oli se sitten ns. "henkisessä" tai "maallisessa" maailmassa. Egon henkisyys-kuvitelma on ansa, ja se on nimeltaan pyhyystauti. Siitä on kirjoitettu jo aiemmin. Katkeruudet ja vanhat haavat on puhdistettava, parannettava. Parantamisen jälkeen niitä ei ole. Parantaminen pyyhkii pois kaikki vanhat arvet ja haavat. Se, mikä puhuu vanhoista haavoistaan, ja niitä näkee, on ego, sillä ego, tuo valheellinen identifikaatio, on sosiohistorialliseen kuvaan samaistuminen. Egolla täytyy olla historia, jotta se kokisi olevansa olemassa, ja se kokee olevansa olemassa vain kehossa, koska ego-keho on erillisyyttä. Ykseys ei ole erillisyyttä ja siksikään Se ei ole egoa. Samoin myös egoon samaistuvalla täytyy olla historia. Sen vuoksi sen on pidettävä mielessä, muistoissa kaikki vanhat haavat. Niitä on uusinnettava aina tietyin väliajoin tietyin voimakkuuksin. Tämä on emotionaalisen kipuruumiin eräs hyvin ominainen toimintatapa. Se uusintaa aina tietyin väliajoin vanhoja kärsimyksiä, aktivoi niitä mieleen ja tavallaan aiheuttaa niiden uusintumisen. Emotionaalinen kipuruumis elää, saa ravintonsa siitä, että vanhoja kärsimyksiä uudelleen eletään. Se on siis psyykkinen loinen, joka elää psyykkisestä negatiivisesta ahdistus-aggressio-hyökkäys -emotionaalisuudesta, mutta myös edellisiin voimakkaasti liittyvästä masennus- ja itsetuho -energioista. Kipuruumiini ravitsee itseään negatiivisilla energioilla, joista minä en tahdo luopua. Tahdon pitää niistä kiinni, koska kuvittelen katoavani ilman samaistumistani historialliseen kuvajaiseen, jonka itse olen itsestäni tehnyt. Se on mielikuva. Se on tarina. Ei sitä ole olemassa muualla kuin muistoissani. Ja kaikkihan me varmasti tiedämme omasta kokemuksestamme muistimme luotettavuuden... Tätäkö kutsun vapaudeksi? Minä olen siinä määrin vapaa, kuin olen huoleton, rauhantilassa ja seesteistä iloa ja valoa, Rakkautta kokeva. Rakkauteen identifioituva. Se persoona - sananmukaisesistikin maski -, joka kuvittelen olevani on muistikuvieni tuotos. Muistanko varmasti oikein? Siksi täytyy aina muistuttaa itseään siitä, "että olen tällainen ja olen aina ollutkin tällainen. Tämä olen minä. Tykkään siitä ja tuosta ja vihaan tätä ja noita jne." ad infinitum, kunnes kuuluu pam! tai naks! ja homma menee uusiksi. Jotain tapahtuu. Maski murtuu ja Näkijä tulee esiin. Tämä Näkijä Olen Minä. Minä toimin persoonan kautta. Persoona on Minun työkaluni. Minä Olen Rakkaus, Autuus ja Tietoisuus. Kun Minun on aika poistua, välineet katoavat; välineet, kuten tämä maski eli kehomielen tuloksena ilmentynyt persoona ja kaikki sen oppimat taidot ja tiedot, ajattelemat ajatukset, tuntemat tunteet jne. Kaikki ne on tarkoitettu vain käyttö- ja oppimisvälineiksi; peileiksi. Kuten Swami Prabhupáda on hienosti todennut, niin "professori ja taskuvaras; molemmat ovat vain ammatteja." Etäännyttäminen on vankila. Etäännyttäminen on - Platonin vertausta käytettäessä - luolan seinillä olevien varjojen katselemista ja niiden pitämistä tosiolevaisena. Etäännyttäminen on samaistuminen ruumiiseen. Etäännyttäminen on pakoa Korkeimmasta, Rakkaudesta. Etäännyttäminen on kuvitelma erillisyydestä. Etäännyttäminen on elämistä mielikuvissa, olemista ei-läsnä. Se on havainnoissa, lehdissä ja kirjoissa kirjoitettujen ja televisiosta nähtyjen asioiden kompulsiivista ajattelemista ja eri asiaintilojen ja mahdollisuuksien ainaista kuvittelemista. Ajattelu on väline. Kumpi on ohjaksissa, ajattelu vai se, joka ajattelee? Voinko lopettaa ajattelun niin tahtoessani? Kuka ohjaa ketä? Totuus On. Se, mikä katoaa ei ole totta, sillä Totuus On. Mikä kääntyy vastapoolikseen - rakkaus-viha, ilo-suru, pitäminen-ei-pitäminen - ei ole totta. Jos rakkaus kääntyy näennäiseksi vastapoolikseen vihaksi onko se alun alkaenkaan ollut Rakkautta? Tätä pitää katsoa rehellisesti. On kohdattava itsensä metkut ja katsottava niiden olemattomuutta, annettava itsellensä anteeksi ja antaa harhakuvien mennä, luopua niistä. Rakkaus On. Se ei koskaan käänny vastapoolikseen. Viha on pettymyksen, katkeruuden, omien illuusioiden särkymisen, Totuuden pelkäämisen, ahdistuksen, pelon ilmentymä. Rakkaudessa ei ole pelkoa. Jos esim. pelkään, että menetän kumppanini rakastanko häntä? Vai rakastanko itseäni. Pelkäänkö yksinjäämistäni, oman erikoisosani menettämistä? Haluanko pitää jonkun veljeni, sisareni rakkauden vain yksin minulle? Tämäkin on erittäin tärkeä ja keskeinen asia. Johdatus annetaan aina kussakin tilanteessa kullekin sopivalla tavalla, jos sen vain tahtoo. Jos sitä vain pyytää. Jos vain tahtoo luopua ylimielisyydestään ja harhaisesta itsetärkeydestään, kuvitelmastaan itseohjautuvuudestaan. En ole itseohjautuva vaan Itseohjautuva. Korkeampi ohjaa alati kaikkea. Saatan vain kuvitella, että itse jotenkin olisin itseni "herra." Kaitselmus on niin ystävällinen, että Hän antaa ihmisille sitä, mitä nämä tahtovat, mutta kuitenkin kaikki on Hänen Tahtonsa mukaista. Tiedänkö, mitä minä tahdon? Mitä minä oikeasti tahdon? Mieleni saattaa olla hyvin monikerroksinen; ehkä jokin osa minussa ei tahdokaan sitä, mitä kuvittelen tahtovani. Mitäkö on etäännyttäminen? Se on sitä, että taskulampun linssi kuvittelee olevansa valon lähde, vaikka se on vain heijastuspinta. Käyttöliittymä, josta valo ilmenee. Ei valo ole linssin ominaisuus. Linssi on vain väline, jonka kautta valo mahdollistuu. Yksi Minä On Valo. Se Sinä Olet (Tat tvam asi); ja ihmiskunnan suurin erhe on luulla, että minä olen täällä ja sinä siellä. Tämä on yhtä kuin Yksi Minä. Se, Joka kirjoittaa tätä tässä ja se, joka lukee tätä siellä. Se On Sama. Linssi eli egoinen kuvitelma itsestäni on kapinoitsija (eli on syönyt kiellettyä omenaa ja vajonnut harhaan, kuten eräässä tarinassa asiaa kuvataan) ja harhainen kuvitellessaan olevansa valo. Ego ei ole valo. Samaistuessani linssiin samaistun väistämättä harhaan. Käännyn ympäri ja siinä Hän On ollut koko ajan osoittamassa minulle minun omaa, Todellista Itseäni sellaisena, kuin Hän sen loi. Siinä Minä Olen Se, Miksi synnyin olemaan. "Like the time I ran away, and turned around, and YOU were standing close to me." (YES: Awaken). [->vrt. tarina tuhlaajapojasta.] Valoa ja Rakkautta! Harih om tat sat. 4.5.2003 ísvaránandayoga P.S. Mikäli tämä kirjoitus herättää lukijassa joitain reaktioita, on se lukijalle oivallinen tilaisuus tarkastella itseään. Miksi reagoin niin kuin reagoin? Onko tämä jotain sellaista, mikä ei vahvista minun omia kuvitelmiani asioiden luonteesta; niiden olemisen tavasta? Mikäli on näin, niin varmastikin mieleen alkaa juolahdella runsaasti vastaväittämiä, mitä erilaisempia "todisteita" nykyisen käsitysjärjestelmän puolustamiseksi, näkemykseni oikeellisuuden vahvistamiseksi. Totuus ei tarvitse puolustelua. Se On. Se, mikä tarvitsee puolustautumista on epävarma olemisestaan, olemassaolostaan ja siksi puolustautuu. "Shower Your Love on Me." 4.5.2003 ísvaránandayoga